Finlaysonin entisellä tehdasalueelle rakennettiin uudisrakennus yksityissairaala Mehiläisen käyttöön. Sijainti arvokkaassa ympäristössä teki suunnittelusta erittäin vaativaa.

Suunnittelutehtävä piti sisällänsä myös Väinö Linnan aukion ja viereisen Vanhan tehtaan restauroinnin, joka on yksi Pohjoismaiden vanhimpia teollisuusrakennuksia.

Sääksjärven uusi seurakuntatalo vihittiin käyttöön elokuussa 2021. Rakennukseen sijoittuu seurakuntasalin lisäksi diakonian toimisto, seurakunnan päiväkerho ja partio.

Uuden rakennuksen nimeksi tuli Satama.

Pääkirjasto Metson peruskorjaus, vaiheet 2. ja 3.

Piharakennuksen muuttaminen kodiksi ja taiteilijan ateljeeksi. 1901 rakennetussa piharakennuksessa sijaitsivat aiemmin talli, pesutupa ja huussi.

Kohde toteutettiin tiiviissä yhteityössä tilaajan kanssa siten, että vanhaa pyrittiin jättämään esiin mahdollisimman paljon esiin. Osittäin sitä myös lisättiin mm. sisustusratkaisuilla.

Vanhalle tiiliselle massalle rakennettiin ”pikkusiskoksi” puinen laajennusosa. Puuseinän maalaus tehty kahdella sävyllä ja se pyrkii imitoimaan tiilipintaa.

Haasteena kohteessa olivat lämmön eristys ja vanhojen seinien elävyys. Seinät eristettiin sisäpuolelta ja massiivitiiliseinät jätettiin ennalleen. Ovet ja ikkunat uusittiin täysin.

C. L. Engelin suunnittelema vuonna 1846 rakennettu Tottijärven kirkko oli haastava restaurointikohde. Restauroinnin yhtyedessä uudistettiin asiakkaiden WC-tilat ja sakasti. Tavoitteena hankkeeessa oli kohteen palauttaminen mahdollisimman alkuperäiseksi.

Esimerkiksi sakastin alkuperäinen tilanjako saatiin paremmin esiin ja sakastin maalauskäsittelyt tehtiin alkuperäisen roiskemaalauksen mukaisesti. Alkuperäinen pintakäsittely selvitettiin konservaattorin tekemissä väritutkimuksissa.

Vanha ilmalämmitysjärjestelmä uusittiin uudenaikaiseksi vesikeskuslämmitukseksi. Uusien pattereiden sovittaminen kirkon interiööriin toi omat haasteensa.

Korjauksen yhteydessä hautausmaalle tehtiin uusi pieni huoltorakennus, joka pintakäsiteltiin punamultamaalilla.

C L Engelin suunnittelema viljamakasiini on valmistunut vuonna 1838. Vuonna 1952 taidemuseoksi muutettu rakennus peruskorjattiin täydellisesti.

Rakennuksen perushahmo ja tilahierarkia säilytettiin. Näyttelytilat varustettiin modernilla museovaatimukset täyttävällä talotekniikalla. Sisätilat muodostavat selkeän ja neutraalin taustan taiteelle.

Museo avattiin yleisölle kesällä 2004.

Rakennussuojelulailla suojeltu Finlaysonin vanha tehdas on poikkeuksellisen hyvin säilynyt vaiheittain rakennettu teollinen kokonaisuus. Arvokkain osa kokonaisuutta on arkkitehti Carl Lezzigin suunnittelema ns. kuusivooninkinen, joka valmistui 1838. Rakennus on pohjoismaiden ensimmäinen moderni teollisuusrakennus ja sen alkuperäisyysaste on poikkeuksellisen korkea. Rakennuksessa käytettiin valurautapilareita ensimmäistä kertaa pohjoismaissa.
Rakennuksen uniikki luonne johti poikkeavaan korjaustapaan. Haasteena oli ainutlaatuisen teollisuustilan saattaminen toimivaksi nykyaikaiseksi tilaksi sen rakennushistorialliset arvot säilyttäen. Rakennus restauroitiin kiinteässä yhteistyössä museoviraston kanssa ja varusteltiin nykyaikaisella talotekniikalla. Talolle haettiin käyttäjät vasta korjaustyön valmistumisen jälkeen. Korjaustyö alkoi 1999 ja saatiin päätökseen 2005.

Tiloissa toimii tai on toiminut taidemuseo, mediamuseo, tekstiilityön museo, lastenteatteri ja toimintakeskus. Ylimmät kerrokset ovat toimisto- ja kokoustilakäytössä.

Suunnittelu käsitti myös Vanhan tehtaan edessä olevan Väinö Linnan aukion kunnostamisen ja uudisrakennuksen suunnittelun.

Uuden Kampusareenan valmistuttua TTY:n Päärakennuksen tyhjentyneisiin kirjastotiloihin suunniteltiin oppimisympäristö, jonka pääasiallinen käyttäjä on kielikeskus. Oppimistilojen lisäksi rakennuksen 1-2. kerrokseen toteutettiin toimisto- ja palvelutilat kielikeskukselle, Oppii-palveluille, sekä ylioppilaskunnalle. 3. kerroksen poistuneen henkilöstöruokalan paikalle rakennettiin monitilatoimistoa muun muassa tutkimus- ja innovaatiopalveluille.

Toteutussuunnittelu käynnistyi 2015 ja valmiisiin tiloihin muutettiin vuodenvaihteessa 2016-2017.

Uudisrakennus päiväkodiksi ja esiopetuksen tiloiksi. Tontin rajallinen tila ja olemassa oleva vanha rakennuskanta teki kohteesta haastavan.

Uudisrakennuksen yhteydessä varmistettiin päiväkodin ja pihan liittyminen toisiinsa. Tilaratkaisuilla varmistettiin etteivät koulun ja iltapäivätoimintojen liikenne risteä päiväkodin liikenteen kanssa.

Rakennuksen muuraus suunniteltiin omaleimaiseksi ja uudisrakennukselle persoonallisuutta antavalle. Ideana on, että muuraus liittää rakennuksen olemassa olevaan rakennukseen.

Hankkeessa toteuttiin G-siiven uudisrakennukseen kirjasto, opetuskeittiöitä, ravintoloita, auditorio, toimisto- ja hallintotiloja. Lisäksi H-siiven opetustilat peruskorjattiin. B-siipeä laajennettiin peruskorjauksen yhteydessä ravintolatoiminnalle sopivaksi.

H-siivestä tehtiin yhdyskäytävä Kuntokadun ylitse muihin TAMKin rakennuksiin.

Peruskorjatut tilat ovat pääsääntöisesti 1970-luvun alusta. Yhdistettiin paremmin olemassa oleviin rakennuksiin ja kampusta tiivistettiin. Ravintolat ja opetustilat toimivat synergiassa esim. tilaisuuksien järjestelyissä. Tiloista pyrittiin tekemään mahdollisimman muuntuvia erilaisiin tilanteisiin.

Suomen Vapaakirkon teologisen opisto yhteyteen toteutettu oppilasasuntola. Uudisrakennus sijaitsee rakennushistorian kannalta merkittävälle alueelle Tampereen Kalevankankaan ympäristöön. Rakennuksen arkkitehtuuri on modernia ja samalla ympäristöön sopeutuvaa. Rakennuksessa on 22 yksittäis- tai soluasuntoa ja kaksi yhteisoleskelutilaa.

Tampereen Teknillisen Yliopiston Sähkötalon H ja G-osien peruskorjaaminen yliopiston tietohallinnon tiloiksi. Uudistetut tilat suunniteltiin monitilamalli-periaatteella vastaamaan uusien opetus-, laboratorio- ja toimistoympäristöjen vaatimuksia.

Tampereen Teknillisen Yliopiston vuonna 1984 valmistunut, vuosina 2001 ja 2003 laajennettu Rakennustalo peruskorjattiin perusteellisesti. Talotekniikka uusittiin kokonaisuudessaan. Tilaratkaisut suunniteltiin vastaamaan uusien opetus-, laboratorio- ja toimistoympäristöjen vaatimuksia.

Sirkkalan kasarmialueen rakennushanke jatkaa korttelin pitkäjänteistä kehittämistä osaksi Turun yliopiston kampusaluetta. Rakennuskokonaisuuteen sijoittuu opetus- ja tutkimustiloja Turun Yliopiston Taiteen tutkimuksen laitokselle.

Ratkaisussa yhdeksi kokonaisuudeksi on liitetty Komendantin talo eli vahtirakennus vuodelta 1848 (E.B. Lohrmann), Valkoinen talo eli sotilassairaala vuodelta 1847 (P.J.Gylich) ja Esikuntarakennus vuodelta 1875 (A.H. Dahlström).

Valkoisen talon ja Esikuntarakennuksen väliin sijoittuva yksikerroksinen nivelosa nivoo olemassa olevat rakennukset kokonaisuudeksi sisältäen sisäänkäynti- ja aulatoimintojen lisäksi pienikokoisen auditorion. Muotokieleltään rakennus edustaa vanhoille rakennuksille alisteista modernismia, jossa historiallinen ympäristö on otettu huomioon mittakaavassa, näkymissä ja materiaalivalinnoissa.

Uuden rakennuksen julkisivumateriaalit ovat vanhojen rakennusten tapaan rappaus ja lasi. Kaivokadun ja Sirkkalankadun kulmauksen vanhat lehtipuut on otettu osaksi nivelen arkkitehtuuria aukaisemalla rakennus voimakkaasti vihreään pienmaisemaan.

Vuonna 1957 valmistuneen asuin- ja liikerakennuksen käytöstä poistetut osakasomisteiset liiketilat muuttiin kuudeksi uudeksi asunnoksi, sekä yhdeksi pieneksi liiketilaksi.

Työt valmistuivat heinäkuussa 2016

Vuonna 1953 valmistunut kasarmirakennus korjattiin perusteellisesti vastaamaan Haminan varuskunta-alueen muutoksiin. Tilallisten ja toiminnalisten muutosten lisäksi uusittiin rakennuksen talotekniikka.

Oleellinen toiminnallinen muutos on maastovarusteiden kuivaus- ja säilytystilojen sijoittaminen erilleen tupatiloista kellarikerrokseen. 1. ja 2. kerroksessa on majoitustilat, 3. kerrokseen sijoitettiin luokkatiloja, sekä liikuntatila. Telttojen kuivausta varten rakennettiin erillinen huoltorakennus.

Suunnittelutyö käynnistyi kesällä 2014 ja valmiisiin tiloihin käyttäjä muutti helmikuussa 2016.

Alun perin kunnallisena saunana toiminut rakennus oli myöhemmin muutettu Yleisradion toimituksen tiloiksi.

Nyt se peruskorjattiin asuinkäyttöön ja samalla kylmät ullakot muutettiin asuinnoiksi.

Kohde perustuu kumppanuuskaavoituksella tehtyyn asuinkerrostaloratkaisuun. Kilpailulla haettiin toteuttaja-suunnittelija yhteenliittymiä Vuoreskeskuksen kortteleille.

Kohde sijaitsee Tampereen keskustasta tullessa Vuoreksen puistokadun mutkassa kadun pääteseinämänä. Huomiota herättävä paikka edellytti laadukasta suunnittelua.

Kyseessä oli myös ensimmäinen Vuoreksen kaupunginosaan valmistunut kerrostalo, joten rakennuksen muodolla haettiin myös uudelle kaupunginosalle sopivaa tyyliä.

Kohteen taiteen porraskäytävien lasiseinään toteutti kuvataiteilija Tuula Lehtinen.

Frederik Thesleffin vuonna 1897 suunnitteleman Pikkupalatsin restaurointi ja rekonstruointi.

Rakennus oli ollut kymmeniä vuosia toimistokäytössä ja se haluttiin palauttaa alkuperäiseen asuunsa ja asuinkäyttöön.

Korjausta edelsi perusteellinen inventointi- ja suunnittelutyö. Asuinkerrokset palautettiin alkuperäiseen asuunsa ja kellarikerrokseen rakennettiin moderni allasosasto.

Allasosaston laajan mosaakkitaideteoksen ”Leilan puutarha” toteutti Tuula Lehtinen. Allasosaston lasitaiteen toteutti Vesa Varrela.

Piharakennuksen muuttaminen kodiksi ja taiteilijan ateljeeksi. 1901 rakennetussa piharakennuksessa sijaitsivat aiemmin talli, pesutupa ja huussi.

Kohde toteutettiin tiiviissä yhteityössä tilaajan kanssa siten, että vanhaa pyrittiin jättämään esiin mahdollisimman paljon esiin. Osittäin sitä myös lisättiin mm. sisustusratkaisuilla.

Vanhalle tiiliselle massalle rakennettiin ”pikkusiskoksi” puinen laajennusosa. Puuseinän maalaus tehty kahdella sävyllä ja se pyrkii imitoimaan tiilipintaa.

Haasteena kohteessa olivat lämmön eristys ja vanhojen seinien elävyys. Seinät eristettiin sisäpuolelta ja massiivitiiliseinät jätettiin ennalleen. Ovet ja ikkunat uusittiin täysin.

1900-luvun alussa rakennettu vanha patruunavaston muutettiin asuinkäyttöön.

Punatiilinen rakennuksen yhteyteen tehtiin laajennusosa, jonka julkisivu toteutettiin kuparista. Tavoitteena oli tehdä selkeä ero uuden ja vanhan välille käyttäen kuitenkin ajattomia materiaaleja. Märkätilat sijoitettiin laajennusosaan.

Kohteen aukotukset tehtiin harkitusti lähellä sijaitsevien naapurikiinteistöjen vuoksi. Autotallin päälle toteutettiin viihtyisä ulkoterassi.

Suomen Vapaakirkon teologisen opisto yhteyteen toteutettu oppilasasuntola. Uudisrakennus sijaitsee rakennushistorian kannalta merkittävälle alueelle Tampereen Kalevankankaan ympäristöön. Rakennuksen arkkitehtuuri on modernia ja samalla ympäristöön sopeutuvaa.
Rakennuksessa on 22 yksittäis- tai soluasuntoa ja kaksi yhteisoleskelutilaa.

Hankkeeseen kuului Jac Ahrenbergin vuonna 1897 valmistuneen päärakennuksen ja siihen liittyvän vuonna 1832 C.L. Engelin suunnitteleman maneesirakennuksen peruskorjaus ja perusparannus. Rakennukset korjattiin 1960-61 arkkitehtien Karjaoja ja Kasanen suunnitelmien mukaan, jolloin mm. rakennettiin uusi nivelosa rakennusten välille ja Maneesi laajennettiin ja muutettiin kaltevalattiaiseksi juhlasaliksi.

Uudessa korjauksessa säilytettiin eri aikakausien kerrostumat, samalla kun rakennuksen tekniikka modernisoitiin täydellisesti. Kasarmitoimintaa kehitettiin käyttöterveellisyyden ja toiminnallisuuden näkökulmasta, mm. rakentamalla erilliset maastovarusteiden kuivaustilat sekä modernit joukkuevarastot ja telttojenkuivausrakennus.

Juhlatilana toimiva Maneesi perusparannettiin vanhaa henkeä kunnioittaen. Talon uudet ilmanvaihtokonehuoneet rakennettiin vaativissa olosuhteissa rakennuksen alle, jotta historiallisen rakennuksen ulkonäkö säilyi mahdollisimman muuttumattomana.

Sirkkalan kasarmialueen rakennushanke jatkaa korttelin pitkäjänteistä kehittämistä osaksi Turun yliopiston kampusaluetta. Rakennuskokonaisuuteen sijoittuu opetus- ja tutkimustiloja Turun Yliopiston Taiteen tutkimuksen laitokselle.

Ratkaisussa yhdeksi kokonaisuudeksi on liitetty Komendantin talo eli vahtirakennus vuodelta 1848 (E.B. Lohrmann), Valkoinen talo eli sotilassairaala vuodelta 1847 (P.J.Gylich) ja Esikuntarakennus vuodelta 1875 (A.H. Dahlström).

Valkoisen talon ja Esikuntarakennuksen väliin sijoittuva yksikerroksinen nivelosa nivoo olemassa olevat rakennukset kokonaisuudeksi sisältäen sisäänkäynti- ja aulatoimintojen lisäksi pienikokoisen auditorion. Muotokieleltään rakennus edustaa vanhoille rakennuksille alisteista modernismia, jossa historiallinen ympäristö on otettu huomioon mittakaavassa, näkymissä ja materiaalivalinnoissa.

Uuden rakennuksen julkisivumateriaalit ovat vanhojen rakennusten tapaan rappaus ja lasi. Kaivokadun ja Sirkkalankadun kulmauksen vanhat lehtipuut on otettu osaksi nivelen arkkitehtuuria aukaisemalla rakennus voimakkaasti vihreään pienmaisemaan.

Rakennuksen vanhimmat osat (höyryvoima-asema) ovat vuodelta 1917. Rakennusta on laajennettu 1930- ja 1950-luvuilla ja siihen on 1980- luvulla tehty uusi ulkoinen porrashuone.
Energiatuotanto-puoli rajattiin peruskorjauksen ulkopuolelle ja toimistokäyttöä olemassa olevissa tiloissa lisättiin. Rakennuksen käyttötarkoitusta ei muutettu.
Suurimmat muutokset tehtiin 5-kerroksisessa vanhassa osassa, jossa 1970-luvuilla tehtyjä välipohjia kaari-ikkunoiden edestä avattiin, ylimmän kerroksen kattorakenteet otettiin näkyviin ja vesikate uusittiin. Tärkeä muutos oli myös verstaan muuttaminen työkahvilaksi, toisen hissin rakentaminen sekä ikkunoiden ja rappauspintojen uusiminen. Talotekniikka ajanmukaistettiin lukuun ottamatta 2000-luvun alussa peruskorjauksen läpikäynyttä kaksikerroksisen toimistosiiven osaa ja energiatuotannon tiloja.
Tilat suunniteltiin Tampereen Sähkölaitoksen yksiköiden monistilamallisiksi toimitiloiksi sisältäen arkiston ja asiakaspalvelun. Tavoite oli luoda muuntojoustavaa tilaa, missä yksiköiden olisi mahdollista laajentaa/supistaa/ vaihtaa paikkoja myös talotekniikan kuin tietojärjestelmienkin osalta. Työn luonteesta johtuen erillisiä vetäytymistiloja ja neuvottelutiloja toteutettiin joka kerrokseen useampia ja eri kokoisia. Mitoittavana tekijänä oli 130 työpistettä.

Arkkitehti Georg Schreckin suunnittelema Tampereen Raatihuone valmistui 1890 ja se on suojeltu asemakaavalla.

Peruskorjaus ja restaurointi käsitti koko kiinteistön. Sisätiloissa otettiin esiin vahoja katto- ja seinämaalauksia, talotekniikka uusittiin ja liikuntaesteisille järjestettiin kulku kiinteistössä. Julkisivut ja vesikatto kunnostettiin.

Suunnittelu käynnistyi 1994 ja rakennustyöt valmistuivat syksyllä 2004.